Ei haittaa tahtia.

Pidin taas tätä mestaa jännityksessä, et jos vaikka oisin kuollu. Kurjaa tuottaa pettymys mut taas täs kirjottelen hehe. 

Juujuu megaväsymys päällä ja öiset hurjat ideat "vois vaikka kirjottaa blogiin". Ja mitäs tässä nyt on tapahtunu ? No ainaki täysi-ikäisyys tais tapahtuu, englannin matka, ajokortti, koulujenloput ja kavereiden ylppärit, kesäloma, sekotettu unirytmi, öisillä kaduilla ajeluu, kivoi ja tyhmii ihmisii, mökkireissuja, mummolaa, jussii, musisointii, juhlintaa, turhaa stressiä, lagailuu, möllintää, kotielämää ja paljon paprikoita ainaki.

 Että sellasta. Kaikenlaista. 

Kuvissa seikkailee nobbe ja muuta sekalaista.

Anna sataa, tulee sateenkaaria.

 

kuvat ©Vilma Kankkunen

 Kiitos aurinko! Kevät laittaa hymyilee. Niinku meilläpäin sanotaan niin nyt pitäis varmaan masentaa, mut ei masenna. Suomen kevät on aina hupaisa kun masentunu kansa ryömii puolen vuoden pimeyden jälkeen ulos koloistaan ihmetteleen aurinkoo. Itelle ainaki kuivat asfalttipläntit, linnun laulu, aurinko ja lumen alta paljastuva koirankakatki on jokapäivänen ihastelun aihe. Ja vatsanpohjassa kutkuttelee kaikki tulevat kivat.. Tekee höpöö.

 Meikän kukkaistytykuvat on viime keväältä Vilman valokuvausprojektiin ottamia :3 Kohta on vissiin taas tuollaset ilmat joohan

Kyynisyys tappoi maailmasta mysteerit.

Haluisin tosi kovasti vihata kaikkee ja kaikkia. Ihan liian monet ihmiset tällä hetkellä nostaa verenpainetta. Tekee mieli olla ikävä ja vittumainen, äkkäillä oikeen kunnolla ja poistaa kaikki vittupäät elämästä. Nää ilmat kuitenki pilaa kaiken.. Kun herää kesken ahdistavien unien tutusta kainalosta siihen, et aurinko paistaa silmiin, ei vaan voi vihata ihan kaikkee. Kevättä on pakko rakastaa. Ristiriitatilanne aivoissa, voi juku. Ja neljä viikkoo hurjuuksiin. Ja mul oli aika kiva viikonloppu.