Ei haittaa tahtia.

Pidin taas tätä mestaa jännityksessä, et jos vaikka oisin kuollu. Kurjaa tuottaa pettymys mut taas täs kirjottelen hehe. 

Juujuu megaväsymys päällä ja öiset hurjat ideat "vois vaikka kirjottaa blogiin". Ja mitäs tässä nyt on tapahtunu ? No ainaki täysi-ikäisyys tais tapahtuu, englannin matka, ajokortti, koulujenloput ja kavereiden ylppärit, kesäloma, sekotettu unirytmi, öisillä kaduilla ajeluu, kivoi ja tyhmii ihmisii, mökkireissuja, mummolaa, jussii, musisointii, juhlintaa, turhaa stressiä, lagailuu, möllintää, kotielämää ja paljon paprikoita ainaki.

 Että sellasta. Kaikenlaista. 

Kuvissa seikkailee nobbe ja muuta sekalaista.

Anna sataa, tulee sateenkaaria.

 

kuvat ©Vilma Kankkunen

 Kiitos aurinko! Kevät laittaa hymyilee. Niinku meilläpäin sanotaan niin nyt pitäis varmaan masentaa, mut ei masenna. Suomen kevät on aina hupaisa kun masentunu kansa ryömii puolen vuoden pimeyden jälkeen ulos koloistaan ihmetteleen aurinkoo. Itelle ainaki kuivat asfalttipläntit, linnun laulu, aurinko ja lumen alta paljastuva koirankakatki on jokapäivänen ihastelun aihe. Ja vatsanpohjassa kutkuttelee kaikki tulevat kivat.. Tekee höpöö.

 Meikän kukkaistytykuvat on viime keväältä Vilman valokuvausprojektiin ottamia :3 Kohta on vissiin taas tuollaset ilmat joohan

Kyynisyys tappoi maailmasta mysteerit.

Haluisin tosi kovasti vihata kaikkee ja kaikkia. Ihan liian monet ihmiset tällä hetkellä nostaa verenpainetta. Tekee mieli olla ikävä ja vittumainen, äkkäillä oikeen kunnolla ja poistaa kaikki vittupäät elämästä. Nää ilmat kuitenki pilaa kaiken.. Kun herää kesken ahdistavien unien tutusta kainalosta siihen, et aurinko paistaa silmiin, ei vaan voi vihata ihan kaikkee. Kevättä on pakko rakastaa. Ristiriitatilanne aivoissa, voi juku. Ja neljä viikkoo hurjuuksiin. Ja mul oli aika kiva viikonloppu.

Voi koira.

Tänää mietin sitä miten muksuna aina ajatteli, että ku tanssii vanhat tai saa esim ajaa autoo nii on jo aikunen. Tän päivän melkei kokopäivästen vanhojen reenien ja ajotunnin jälkee en kyl tunne itteeni yhtää sen aikuisemmaks ko ennenkään. Se on jännä ku alkaa saavuttaa kaikkee mitä on kersasta asti venannu ja ei ne sitten ookkaan sen kummallisempii etappeja. Aina on jotai uutta ja hienomman/kauheemman/kaukasemman kuulosta ootettavaa. Vanhojentanssit on oikein kiva ruljanssi, mut loppujenlopuks vaan yksi päivä. Oon kohta kaheksantoista ja saan ajokortin ja vaikka mitä, mutta eipä sekään tunnu enään niin ihmeelliseltä. Ei tässä viä kuitenkaa mitenkää hirvittävän aikusii olla.

Lähinnä kaikki tällänen aiheuttaa vaan jäätävän ressin ja liikaa tekemistä. Onneks hyvä keino on aina jättää kaiken vaan tekemättä. Viimetipan paniikissa kaikki hoituu aina paljon joutuisammin eiks vaa ? T. Ketkä sadistiopettajat laittaa tälläselle sähläviikolle deadlineja ? Kyl niiden pitäs jo tietää ettei suurinosa (tai no minä ainakaa) tee niitä hommia vasta ku sillon vikana iltana. Yks leffa katottavana ja analysoitavana, teatteriarvostelu tekemättä ja tuntemattomassaki vois jo kohta päästä etiäpäi.. aarghuosdfujsdi. Kaiken päälle vihaan tanssiressiä. En mä osaa olla näin tyttö, joten älkää helvetti multa kysykö haluunko poskipunaa tai kynsilakkaa tai mitkä ulkokengät/laukun/takin laitan. En mää tiiä :I

Kiitän ja kuittaan ja jatkan lusmuilua, kunhan tulin leikkii et mul ois jotai asiaaki.

(ei löytyny ku instagram kuvei mut onneks ne on nii megacoolei.. tai ainaki kertoo jotai mun viimeviikoista) 

Pääni on pullollaan serotoniinia.

  Mmm onnellisuus! Viikonloppuun kuulu loputona chillausta, bägäilyy, pleikkarinpeluuta pojujen kaa peiton alla, ton yhen muutto tampereelle (ei enää koskaan aamuheräämisii kangasalta !!!) eli tavaroiden roudailua, fiilistelyy siellä uudessa kämpässä, möllimistä, lisää bägäilyy, Django ja jäähilecombo, aamurentoilua, teatteria, ja kaiken kukkuraks se tunne ku tulee sunnuntaina kotiin viikonlopun riennoista ja siellä tuoksuu pulla :3 Miau.

Ai miten nii mielialat heittelee ?

Iltaisin puhutaan pitkään meistä, sä huokaat ja tuijotat keittiöveistä.

Tapetteihin ikävä juuttuu.

 Jonain päivänä ei jaksa enää suuttuu.

 Mitä sitten tapahtuu?

 Joo-o koeviikot on kyl ihan vitusta ja perkeleestä taas.. Mun väsymyslevelit on yli asteikkojen ja jännälevelit nollan alapuolella. Kirjastossa on kuitenki ihan kivaa nukkuu. Muksut on kans söpöi. Ja jotkut rotat nii helvetin töhöjä. Mut ei se mittää, elämä rullaa.

Tuli vakava syksy ja toinenkin, minä väsyin hieman ja paljon unohdin.

Olipas harvinaisen paska viikko.. Mistä tätä pahaa mieltä oikee tulvi ? Nytki vietän lauantai-iltaa masennusmusiikin ja karkkipussin kaa himassa yksin. No mut ei se mitää, jos vaikka nukkuis ja rennoilis tarpeeks ja jaksais ens viikolla paremmi (onneks koeviikot helpottaa tätä varmaa tosi paljon..) Muun viikonlopun vietin koululla ottaa monikameroita teatteriviikonlopun näytelmistä. Helmee mut uuvuttavaa duunii.

Mieliala nousi tänään jyrkässä kulmassa ku kattelin vanhoi kuvii ja löysin nää viimekesän mökkeilyaarteet. Mieli kaipaa jo kesää. Tuli vaa aikas ikävä tuota mökin emäntää joka on nyt kaukomailla.. Onneks on facebookit ja muut nii voi kanattaa yömyöhää tällee kauempaaki.

Biitit puskee pimeydestä ja sanat Eevil Stööstä.

Jämsässä viettelin aikaa kuplan sisässä. Ajan rakenne muuttu ja muuta maailma ei oo. Äiti kysy et mitä me siellä puuhailtiin, eikä oikee osannu sanoo.. Katottii kai leffaa, syötiin ja nukuttiin, pelattiin korttia. Silti olo aika onnellinen. Joskus on ihan jees olla tekemättä yhtää mitää. No mut olihan siel tietty hämmentävä kajakki, viä hämmentävämpi korttipeli, ja sitäkin vielä hämmentävempiä muffineja ja aika paljonkin muuta paskaa läppää, et sellaset setit tälläkertaa, hyvin nautittavaa. Vklpun jälkee arki jatkunu normaalisti, vähä pukkais ressiä vanhojen tansseisa ja muusta lähestyvästä tekemisestä, mut ei jaksa välittää liikaa.. Tälle päivälle keräänty kuitenki sen verran väsymyskiukkua alkuviikon huonoista unista, et uni vois olla aika jees. Nauttikaa tästä ajatusvirrasta. 

 ps pelkkii fisukuvii koska putken vaihtaminen tuntu ylitsepääsemättömän raskaalta